Viimeisin päivitys.. Taisi olla jokin mielenhäiriö tai jotain.
Minulla on nyt todettu vaikea masennus.
Olen halunnut kuolla... jo kauan.

En tiedä miten selviän. Aika kai näyttää..

Vaikka sain T:n takaisin.. Pelkään joka päivä, että tänään näen hänet viimeisen kerran. 
Monestakin syystä.. Pelkään, että hän jättää.. Niin kuin viimeksi.
Tai että minä jätän. Pelkään sitäkin. Toisaalta se olisi helpompaa, mutta kummin tahansa käy, lopputulos
on lähes varmuudella sama itseni kannalta.

Lähiaikoina kaikki meni persiilleen, kuten kirjoittelinkin joskus viime kerralla. Tämä koko suhdesotku oli aivan lopuillaan.
Päätös siihen saatiin aivan kesän alussa, eli päätettiin lopettaa koko juttu..

Mutta nyt taas eilen T ehdotti, että voisin alkaa vielä hänen ja S:n kanssa (he ovat siis yhteen taas palanneet).
Olin todella yllättynyt.. Ja innoissani! He ovat molemmat sitä mieltä.
Nyt vaan en uskalla hetkeen tehdä siirtoa. Ettei kaikki mene pilalle.

Olen pitkästä aikaa iloinen. :)

Soi päässä Happoradio - Ahmat tulevat
Hieno biisi suomalaiseksi! Tykkään~

Niinhän siinä sitten kävi, kun S ja T erosivat, että minun (sekä O:n)
ja T:n välit alkoivat rakoilla. Hän oli meillä yötä melko pian loman jälkeen
ja illalla halusin puhua, mutta kukaan muu ei eväänsä
heilauttanut mihinkään puhumisen suuntaan, suutuin ja menin
yöksi sohvalle.
Aamulla puhuimme hiukan. Koska aamulla tapahtui taas asioita,
myöhemmin kävi ilmi, että niitä ei pitäisi enää tapahtua.
Vaikka olimme olleet illalla aivan kuin ennenkin. Nyt sitten yhtäkkiä
kerrottiin, että joo, tästedes vain kavereita.
Olin todella surullinen sen päivän. Siitä lähtien olen rypenyt
siinä perus itsesäälissä ja alakulossa, missä yleensäkin,
ehkä vähän vahvemmissa.
Sen jälkeen välit oli hieman kireät ja kirjoitin hänelle kirjeen jossa
ehdotin eräänlaista järjestelyä asiaan, jota en kehtaa paljastaa.
Hävettää, paljastin liikaa tunteitani. Jos jotain olen oppinut tässä elämässä,
se on, että tunteitaan ei kannata paljastaa. Ei ainakaan noin vain.
Sitten suutuin hänelle, kun hän aikoi tulla käymään, mutta peruikin
koko jutun noin vain, eikä edes ilmoittanut, vaan kertoi vasta kun kyselin.
Sen jälkeen emme puhuneet viikkoihin.

Nyt puhuimme ekaa kertaa eilen, koulukirjoista, sekä tänään.
Jätin pois yhden kurssin, jossa olisin istunut hänen vieressään ja
hän kyseli, milloin tulen tunnille. Sanoin että en tule kun jätin sen pois ja sain
hyvin epäuskoisen ilmeen häneltä ja hän kysyi että miksi. Selitin, että olen
niin huono siinä aineessa, minkä kurssi se oli. Hän sanoi "harmi". Harmi!
Sen täytyy tarkoittaa jotain.
Pakko sen on tarkoittaa jotain!

Minulla on niin kamala ikävä häntä. Ihan kamala.
Haluaisin olla edes kaveri hänen kanssaan, jos hän niin haluaa.
Vaikken koskaan lakkaa haluamasta jotakin muuta ja vaikka se ei koskaan
lakkaisi sattumasta.

Taas on kaikenlaista ilmassa. Itse olen kipeä nyt viidettä päivää, eilen oli kuumetta 38,5 ja tänään ei ole laskenut alle 37,4.
En mene huomenna varmaankaan kouluun (ihanaa vapaapäivä! Ei tarvitse tehdä mitään, paitsi läksyjä
jossain vaiheessa yritellä tehdä, ruotsin yo-vihkosta vielä puolet jäljellä ja palautus on  torstaina Dx )

S ja T eivät ole enää yhdessä. Taas, mutta tällä kertaa luulisin että lopullisesti. He erosivat lomalla.
En tiedä varsinaista syytä, S on sitä mieltä että syy oli se, että T on epävarma pitääkö S miehistä juuri lainkaan
eikä ollut kovin "comfortable" heidän suhteessa siksi. S sanoi asian tietenkin paljon rumemmin mutta haluaisin nyt
yrittää itse olla korrekti..
En ole hirveästi jutellut kummankaan kanssa. Olen viettänyt kyllä paljon aikaa T:n kanssa ja minusta tuntuu
että me vedetään toisiamme puoleemme yhä enemmän.. Toisaalta se tuntuu väärältä, toisaalta pystyn kyllä rehellisesti
myöntämään myös S:lle että olen ollut T:n kanssa paljon eikä siinä siten ole mitään epäilyttävää.
Eri asia on tietysti, voisinko myöntää millaista ajanviettomme on ollut välillä... Mutta toisaalta, eiväthän heidän asiansa enää kuulu
toisille. Teoriassa. Käytännössä se onkin monimutkaisempi juttu, sillä ei S myöskään ole jäänyt
vaan paikalleen seisomaan ja nyyhkimään; juttua on hänelläkin ollut erääseen suuntaan, josta heidän yhdessäoloaikanaankin
oli draamaa, ja siitähän T oli suutahtanut ilmeisesti.
Onneksi ei ole ollut nyt pahemmin näkyvää draamaa menossa (en varmaan mitään muuta enemmän inhoakaan), vaikka S sellainen dramaqueen onkin välillä..

Haluaisin jutella T:n kanssa kunnolla ja selvittää, mikä meidän suhteemme nyt on, mitä hän haluaa/aikoo ja
muutenkin mitä hän ajattelee. Meidän piti puhua mutta se vain jäi.. Minusta on niin vaikea aloittaa "vakavasti" puhumista. :<
En osaa yhtään avata puheenvuoroa tai kertoa tunteistani. Jännittää, koska pelkään että hän sanoo
haluavansa olla nyt yksin ja odottaa osuvaksi sellaista ihmistä jonka kanssa voi olla kaksin suhteessa.. Mutta sitten heräisi kysymys,
että miksi hän alun perin ryhtyi tähän, sillä en usko että se oli pelkästään S:n idea. Eikä T ole edes käyttäytynyt juuri erikoisemmin,
samoja huomionosoituksia on ja muuta.. Vaikka nyt kun tarkemmin miettii, niin ei ehkä niin varmoja tai rohkeita kuin ennen.
Pelkään myös, että O kokee olonsa syrjäytyneeksi jos T tahtoo vielä olla meidän/minun kanssa. Vaikka hän on sanonut että ei häntä haittaa.. Hän tietää että
rakastan häntä niin paljon, etten jättäisi häntä kenenkään takia. Ajattelen, että jos jo nyt on rakentanut jotakin hyvää ja suhteellisen
pysyvää, miksi se pitäisi pilata jollakin mikä vaikuttaa paremmalta? Todellisuudessa ei voi tietää onko se sitä. Ja jos ei koskaan
kokeilekaan, ei pety. No, nyt tietenkin tässä on vaarana se, että petyn siihen, ettei tämä toiminutkaan vaikka
olin valmis paljoon, joustamaan, luopumaankin, ennen kaikkea tekemään kompromisseja. Huh, tuntuu että ei pitäisi puhua
kuin olisi menossa naimisiin.. Sillä tuskin tästä tulee mitään sen vakavampaa, mitä se on jo ollut jossakin vaiheessa.

Näin loma-aikaan en ole nähnyt T:tä tai S:ää viikkoon ja ikävä alkaa jo tuntua.
O:ta näin, hän kävi meillä yötä (olen siis vanhempien luona nyt).

Joulu meni ihan mukavasti. Olo on helpottunut himpun verran.
Tai välillä helpottuu. Välillä pahenee..

Olen mummuni luona uudenvuoden yli. Haluaisin nähdäT:n, S:n ja O:n mutta
tämä on perinne.. En kehtaa rikkoa sitä.
Toivottavasti T voisi tulla pian taas yöksi.

Teen uudenvuodenlupauksen: aion kokeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota! 
Jos saisin sillä painon laskemaan, mielialan kohentumaan ja fyysisen olon
myös paremmaksi...