Mew - She Spider

Kuten olin aavistellutkin.. Naapuri valitti jo toisen kerran koirastani ja jouduin laittamaan sen nyt hetkeksi
O:n perheen kotiin hoitoon, missä se on viikonloputkin. Mietin sillä aikaa ratkaisua.. Hämmentää, koska se on kumminkin  virallisesti minun, mutta tuntuu että O huolehtii siitä paljon enemmän ja se viihtyykin paremmin
hänen kotonaan, kuin meillä kämpillämme. Tietty, koska siellä se joutuu olemaan niin pitkään yksin päivästä.
Toivoisin tavallaan, että se voisi jäädä sinne pitemmäksikin aikaa, ainakin tietysti silloin jos haukkumisongelma
ei lopu. Yritän etsiä sopivan haukunestopannan tai jotakin. En usko että se on eroahdistusta, koska ainut ongelma
on tuo meteli.

S ja T kävivät meillä ja puhuttiin. He molemmat haluaisivat jatkaa meidän kanssa.. Minulle se käy ilomielin.
Mutta vielä ei kaikki asiat ole selvillä..

T oli meillä yötä jälleen, ja oli muuten mukavaa, mutta.. Sanoin hänelle kerran kun jäimme kahdestaan, että
"tykkään sinusta". Hän ei vastannut! 
Se tilanne oli hirmu jännittävä, minun on vaikea sanoa ääneen mitään tuollaisia asioita ja päätin kokeilla, että
osaisinko sanoa tunteeni ääneen, tuntui että se pitäisi sanoa. En kadu, mutta mielestäni hän olisi voinut
vastata jotakin.. Vaikka "kiitos" jos ei muuta olisi keksinyt.

Ja sitten.. Illalla menimme nukkumaan ja oltiin siinä hereillä vähän aikaa, mutta ruvettiin nukkumaan kun
kukaan ei ilmaissut halukkuuttaan mihinkään muuhun. Ehdin nukkua noin tunnin ja heräsin siihen, kun O ja T
olivat toistensa kimpussa. Olin ihan unenpöppärössä ja iski hirvittävä pahanolon tunne. Tuntui, että he olivat
aloittaneet täysin selkäni takana, koska minulla ei ollut mitään mahdollisuutta osallistua, kun en tiennyt.
Loukkaannuin.. O sanoi kerran, että "tule mukaan", mutta minä olin niin unessa ja pahassa olossa että en osannut/voinut. Sitten kun he olivat lopettaneet, en saanut unta pitkään aikaan, itkeskelin vessassa ja torkuin olohuoneen sohvalla..
Kaikista pahinta siinä oli, kun näin miten T hyväili O:ta; aivan eri tavalla kuin minua, mielestäni.
Aamulla O pyysi anteeksi, hän huomasi huonon oloni, ja sanoi puolustuksekseen että minä olin tehnyt
saman T:n kanssa aiemmin. Se ei pidä paikkaansa, koska silloin O:lla oli hyvin mahdollista osallistua
ja yritin saada häntä mukaan useita kertoja, mutta hän ei tullut siitä huolimatta. Sanoin tuon hänelle.
Annan anteeksi kumminkin, sillä nytpähän sain tietää, miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle.. Ehkä pitäisi vaan
opetella kestämään se.

Seuraava asia, mikä häiritsee, hävettää edes myöntää.. Olen sitä mieltä, että en saa tarpeeksi huomiota seksissä.
Kahdestaan ei ole ongelmaa, eikä ehkä neljästäänkään, mutta nyt tuntuu että kolmestaan (mikä on useimmiten juuri
minä, O ja T) ainut, kuka saa tarpeeksi on T. En tiedä, johtuuko se siitä, että hän on ainut miespuolinen vai mistä,
mutta haluaisin saada enemmän.. Ja haluaisin myös, että O:kin saisi enemmän. Moniin kertoihin T on ollut
ainut kehen ollaan keskitytty. Ehkä tässä olisi yksi aihe, mistä puhua.. Mutta pelkään, että siitä huolimatta
tilanne ei muuttuisi, ja sitten se hävettäisi entistä enemmän.

Mietin, taas, että mikä minussa on vikana.